lauantai 24. lokakuuta 2015

Eurajoella toistamiseen, tästähän tulee tapa

Viime keväänä kävin Eurajoella ensimmäisen kerran, silloin työtehtävissä. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna kävin paikkakunnalla uudestaan, kun Suomen Opasliiton valtakunnalliset opaskoulutuspäivät järjestettiin Eurajoella. Eurajoen opasyhdistys on pieni, oppaita on 25. Vertauksena voidaan todeta, että Turussa on aktiivioppaita seitsemisenkymmentä. Hienot päivät olivat paikalliset oppaat meille järjestäneet ja helpotus paistoi järjestäjien kasvoista, kun vetovuoro siirtyi sunnuntaina seuraavalle opasyhdistykselle, Kauhavan oppaille. Ja jos on Eurajoen yhdistys pieni, niin Kauhavallapa on kaksi opastavaa jäsentä ja molemmat olivat paikalla ottamassa viestikapulan vastaan. Mutta pohjalaisella luonteella ei valtakunnallisen kokouspäivän järjestäminen kahteen pekkaan pelota.

Eurajoella kokouspaikkamme oli kunnanvirasto, siellä nappasin kuvan paikkakunnan vaakunasta. Lauantain puhujista parhaiten jäi mieleen logistiikka-asiantuntija Riitta Björkenheim Vaasan Kehitys Oy:stä. Hän puhui muun muassa hiljaisten signaalien tunnistamisen tärkeydestä (ja vaikeudesta). Täytyisi tietää matkailualan seuraavat trendit, ennen kuin kaikki muut keksivät saman. Esityksensä päätteeksi hän kertoi, miksei hänen kotinsa Orisbergin kartano ole avoinna yleisölle. Kartano on heidän kotinsa, eteinen on täynnä kenkiä, pihalla on trampoliini ja arvohuonekalujen lomassa on Ikean kalusteita. Hän kertoi kuitenkin kutsuvansa vuodessa yhden ryhmän tutustumaan kartanoon pärstäkertoimen perusteella, ja Eurajoen oppailla on ollut pärstäkerroin paikallaan, sillä he ovat päässeet tutustumaan Orisbergiin. Isossakyrössä sijaitsevaa Orisbergin kartanoa ja Eurajoella sijaitsevaa Vuojoen kartanoa yhdistää yhteinen Björkenheimin omistajasuku, mutta historian kuluessa kartanoiden kehitys on lähtenyt kulkemaan omia teitään. Orisberg on edelleen suvun omistuksessa, Vuojoen kartanon omistaa Eurajoen kunta, joka on vuokrannut kartanon Posiva Oy:lle. Kartanon toimintaa hallinnoi Vuojokisäätiö, jonka omistajia ovat muun muassa TVO, Posiva ja Kekkilä. Sisäpiiritietona voin kertoa, että lankoni on allekirjoittanut Vuojokisäätiön perustamisasiakirjan Kekkilän puolesta. Sanoi olleensa itseään paremmassa seurassa, kun hän toimitusjohtajan ollessa estynyt sai kunnian raapustaa nimensä perustamissopimukseen työnantajansa puolesta. Posiva maksoi 30-vuotisen vuokrasopimuksen vuokran etukäteen, ja tällä summalla kuntaan on rakennettu uusi vanhainkoti. Aikaisemmin vanhainkoti sijaitsi Vuojoen kartanossa. Kartano on palautettu entiseen Engelin aikaiseen asuunsa EU:n tuella. Kartano voi tänä vuonna viettää uuden elämänsä 10-vuotisjuhlaa, laajat korjaukset valmistuivat vuonna 2005.

Rapu pitää saksissaan nahkiaista, yummy.
Lauantaipäivän luentojen ja syyskokouksen jälkeen siirryimme majapaikkaamme Eurajoen kristilliselle opistolle. Ensimmäisten joukossa ilmoittautuneet saivat majoittua kartanoon, muut yöpyivät joko opistolla tai Olkiluodon asuntolassa. Kartanossa on nähty kummituksia, siksi oli ehkä hyväkin, että nukuin opistolla, ties vaikka olisin muuten törmännyt kummitukseen. Kun iltajuhlan jälkeen lähdimme linja-autolla uudestaan kohti majapaikkaamme, oppaamme Auli Rauvola oli riisunut roolipukunsa ja vaihtanut normaalit vaatteet päälleen ja kertoi meille kummitusjuttuja. Se oli oikeasti hienoa, hän kertoi ne sellaisella tavalla, liioittelematta, toteavasti, että ainakin minulla mielikuvitus lähti laukkaan. Tarinankerrontaa isolla teellä, tykkäsin kovasti.

Gylichin suunnittelema Lavilan viljamakasiini lähellä kristillistä opistoa

Jos on ladotkin kivestä, niin hieno on Engelin suunnittelema kartanokin. Opaspäivien teemana oli "Kartanojuhlaa maalaismaisemassa", ja kyllä illan juhlapaikka Vuojoen kartano tarjosi hulppeat puitteet illallistanssiaisia varten. Vuojoen kartanoon voi tutustua teemaopastuksilla. Melkein olen kateellinen Eurajoen oppaille, kun he saavat liihottaa kauniissa puvuissaan upeassa kartanomiljöössä. Puvut on suunniteltu ja kaiketi suurimmaksi osaksi myös ommeltu Porin teatterin puvustamossa. Kaikki eivät luonnollisestikaan ole "hienoja rouvia", osa oppaista on piikoja. Se saattaisi hyvin olla minunkin kohtaloni. Eurajoen kunnan kulttuurisihteeri, opas Pirjo Jaakkola oli piian roolissaan niin hyvä, etten lainkaan tunnistanut häntä opaspäivää juontaneeksi jakkupukuiseksi kunnan virkamieheksi. En tiedä, miten oppaat ovat perehtyneet rooleihinsa, ovatko he saaneet siinä apua teatterilta? Pelkkään hienoon pukuun pukeutuminen ei vielä tee rooliopasta, mutta suurin osa näkemistäni oppaista suoriutui tehtävästään hienosti.

Keväällä etsin kätköä kartanon edustan mäntykujalta, löytyi.
Kätköjä etsiessään tulee tutustuneeksi paikkoihin, joihin ei ehkä muuten tulisi menneeksi. 

Kuva on kevään reissulta, minkä näkee paitsi puista, myös kellotaulun numeroista, joita ei tässä oikeastaan edes näy, mutta jotka on kesän aikana kullattu ja jotka siten hohtavat nykyään kauniin kultaisina.
Kun tätä kirjoittaessani googlailin kaikenlaista, huomasin, että kartanon maisemissa juostaan kartanojuoksu. Sinne voisi jonain vuonna mennä. Vuonna 2015 juoksu järjestettiin viidennentoista kerran, ja juoksu oli ainakin tänä vuonna elokuun puolivälissä. Juostessa ehtii näkemään ympärilleen, joten se voisi olla hauska tapa tutustua maakuntaan.

Sunnuntaina Olkiluotoon tehdystä retkestä kirjoitan myöhemmin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti