Oppaat Paraisilla

Osallistuin Lounais-Suomen oppaiden aluekoulutuspäivään Paraisilla. Koulutuspäivän yhteydessä järjestettiin myös aluekokous valmisteluna pari viikkoa myöhemmin järjestettävää liittokokousta varten. Päivään osallistui 57 opasta eri puolilta Lounais-Suomea, ja päivän järjestivät Saaristo-oppaat.

Saaristo-oppaiden puheenjohtaja Tove Eriksson toivotti osallistujat tervetulleiksi. Kokous järjestettiin Maneesissa, mistä saatiin aasinsilta päivän ensimmäiseen esitykseen. Saaristo-opas Magnus Sundman kertoi arkkitehti Albert Richardtsonista, joka oli Yhtiön eli Paraisten Kalkkivuoren (myöh. Partek, nyk. Nordkalk) "hoviarkkitehti" ja myös Maneesi on Richardtsonin käsialaa. Olen aina ihmetellyt Maneesin nimeä, sillä maneesihan on ratsastushalli, eikä täällä kyllä ratsasteta, ainakaan enää. Magnuksen esityksen jälkeen (ja myös ennen hänen esitystään) kaksi saaristossa asuvaa nuorta esitti saaristoaiheista musiikkia. Saimme kuulla muun muassa Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maijan ja musiikkia Skärgårdsdoktorn-tv-sarjasta.

Mirjam ja Martin Granström esiintyivät Nauvon-pukuihin sonnustautuneina. Esityksen jälkeen sisarukset vaihtoivat päälleen erotuomarin vaatteet ja lähtivät Turkuun jakamaan oikeutta jalkapallokentälle. På tal om mångsyssleri i skärgården...

Musiikkiesityksen jälkeen Metsähallituksen kenttäpäällikkö Trygve Löfroth kertoi Saaristomeren kansallispuistosta ja biosfäärialueesta. Ennen varsinaista esitystään Trygve kertoi, miten 1950-luvulla Yhtiöllä oli oma uimaranta Paraisilla. Uimaranta oli jaettu, insinöörien ja ekonomien, saatikka tavallisten duunareiden lapset eivät niin vain uineet samalla rannalla. Trygven isä oli ollut ekonomi, joten Trygve pääsi uimaan toiseksi parhaalle rannalle, mutta rannan paras osa oli varattu insinöörien perheille. Det var bättre förr, ei kun miten se meni, ei se tähän sovi. Magnus oli puhunut omassa esityksessään siitä, miten ihmiset hakeutuivat asumaan "omiensa" joukkoon, Paraisilla käytettiin nimityksiä Kravatthaga ja Kragabacka hienoimmista asuma-alueista. Se jäi epäselväksi, mitkä ne alueet olivat ja ovatko ne edelleen nimiensä veroiset.

Aamupäivän esitysten jälkeen pidettiin aluekokous ripeässä tahdissa. Suomen Opasliiton hallituksen Lounais-Suomen edustaja Virpi Joutsa raportoi hallituskuulumisista. Liittokokous on parin viikon päästä Eurajoella, siellä jatketaan samasta aiheesta.

Tällaista määrää koulutusta ja kokoustamista ei jaksa ilman kunnon eväitä, Matgladin Tom Hildén oli valmistanut herkullisen lounaspöydän sadonkorjuuajan herkuista ja lähellä tuotetuista tai pyydetyistä raaka-aineista. Hyvää oli. Päivän lopuksi saimme vielä kahvia ja mustikkapiirakkaa, mustikatkin oli poimittu Airiston rannan metsistä.

Ei liikaa salaattia, muuten ei jaksa pääruokaa, kuului Tom Hildénin motto. Salaatti oli hyvää, lisäksi tarjolla oli savukalaa, kuharullia, silakkaa sekä perunoita ja saaristolaisleipää. Ja gubbröraa, joka on niin helppo valmistaa, että se onnistuu joka ukolta, siitä nimi.

"Kuoppa"  

Iltapäiväksi Saaristo-oppaat olivat suunnitelleet kunnianhimoisen minuuttiaikataulun opastuksia varten. Aikataulu ei ihan pitänyt, mutta se ei haitannut. Torbjörn Johansson hauskuutti meitä tarinoillaan bussissa kuljettaessaan meidän ryhmäämme ja kahta muuta ryhmää kohteesta toiseen. Ensimmäinen stoppi oli avolouhoksen uusi näköalapaikka. Harry Bondas kertoi, ettei louhokseen enää päästetä kävijäryhmiä turvallisuuden takia. Tästä syystä mekin pääsimme katsomaan kaivosaluetta aidan takaa, ja reilu 10 vuotta sitten louhoksessa järjestettiin rockfestivaaleja. Ajat muuttuvat, ja turvamääräykset. Vaikuttava näky avolouhos on. Kaivoksella ja siihen liittyvillä teollisuuden aloilla on suuri merkitys Paraisten arkeen: Nordkalk, Finnsementti, Weber ja Paroc ovat merkittäviä työnantajia paikkakunnalla. Kaivoksen tieltä on saanut poistua useita rakennuksia. Räjähdyksestä varoittava signaali kertoo kaupungintalolla, milloin on viimeistään aika mennä kahville. Signaali soi kahden maissa, ja sen ääni kuuluu paraislaiseen äänimaisemaan.

Pensionatet Teollisuusmuseon alueella

Seuraava stoppi oli Teollisuusmuseo, jonka portilla meidät otti vastaan Oona Johansson. Saimme tutustua (viidessä minuutissa) geologian perusnäyttelyyn, jonka aikajana alkaa 2 000 miljoonan vuoden takaa. Teollisuusmuseo on avoinna kesäisin, joten sinne voi mennä ensi kesänä uudestaan. Teollisuusmuseo on perustettu tehtaan työntekijöiden entisiin asuntoihin.

Kyläraitti Kirkkomalmilla

Åbo Jernmanufakturin kassakaappi, Åbo Jernmanufaktur sijaitsi nykyisen Arkenin alueella, kassakaappi pääsi siksi kuvaan.

Lopuksi saimme tutustua Paraisten kirkkoon Birgitta Granvikin opastuksella. Kirkossa en ollutkaan käynyt aiemmin sisällä. Tutustumiskierroksen päätti Magnus Sundmanin kierros Vanhalla Malmilla. Paraisilla ei mennä kaupungille, vaan käydään Malmilla. Malmi on nykyinen keskusta ja Vanha Malmi vanha keskusta. Jos mennään kaupungille, kohteena on Turku.  

Saimme viettää kauniin syksyisen päivän Paraisilla, ja minäkin pääsin tutustumaan paremmin paikkakuntaan, jossa olen ollut töissä jo yli 10 vuotta. Kiitos Saaristo-oppaille järjestelyistä, hyvin meni!

Mainio oppaamme Magnus Sundman vauhdissa