Kärsämäen nähtävyyksiä - desanttihauta

Kävin neuvostoliittolaisten desanttien haudalla muistaakseni joskus 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alkupuolella. Silloin jäi mieleeni, että rämmimme ryteikössä hyttysten syötävinä, kunnes lopulta päädyimme haudalle. Geokätköilyn ansiosta kävin haudalla uudestaan tammikuussa 2014, ja nyt paikalle johti tie, Tiemestarinkatu, ja yllättäen hauta onkin keskellä teollisuusaluetta.

Suomi-Neuvostoliitto-seuran Kärsämäen osasto pystytti punagraniittisen muistomerkin 1972. Muistomerkistä on käytetty eri nimiä: desanttihauta, partisaanihauta ja vastarintamiesten monumentti. Muistomerkissä on neljätoista nimeä, joista osa on suomalaisia tai ruotsalaisia, ja teksti (venäjäksi): Tässä lepää 14 neuvostosotavankia. Nimet ovat Asejev K. P., Bogdan V. V., Vanhanen R., Gerasimenko I. P., Gosstrem E., Kaatonen S., Kirs M. I., Lang B., Oserov V. D., Paramonova A. T., Petterson U., Pyykenen I., Sarin O. ja Ustinov I. N. (Lähde: Huttunen, Pertti & Paavola, Matti J.: Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä, 2012)

Tammikuussa 2014, kukakohan lienee käynyt haudalla tuomassa koreat nauhat kiveä koristamaan.

Moninkertainen murhamies Toivo Koljonen, viimeinen siviilissä tehdyistä rikoksista kuolemaantuomittu henkilö, teloitettiin yhdessä tähän hautaan haudattujen neuvostodesanttien kanssa 21.10.1043 Kärsämäen sorakuopalla. Näin kirjoittavat Rauno Lahtinen ja Anu Salminen Kakola-kirjassaan (Sammakko, 2014). Kaikkia desantteja ei teloitettu kerralla, Kirves-Koljosen kanssa ammuttiin kuoliaaksi kaksi yhteishautaan haudatuista desanteista: Otto Ludviginpoika Sarvi ja Ilmari Pietarinpoika Pyykkönen. (Lähde: Haapanen, Atso: Viholliset keskellämme. Desantit Suomessa 1939 - 1944, 2012) Muistomerkissä nimet ovat vääntyneet muotoon Sarin ja Pyykenen. Eikä kai kukaan tiedä, olivatko kaikki yhteishautaan haudatut desantteja, mutta käytän tässä sitä nimitystä.