Osallistuin kevään aikana Turun Jyryn järjestämään juoksukouluun, jossa vetäjänä toimi Saija Huhtiniemi. Juoksukoulua järjestettiin kymmenen kertaa, ja kolmesta ensimmäisestä oppitunnista kirjoitin innokkaasti tännekin. Into ei sen jälkeen laantunut, mutta kirjoittamaan en enää ehtinyt. Enkä kovin montaa kertaa ehtinyt enää juoksukouluunkaan. Aikatauluuni on vaikea sovittaa säännöllisiä tapahtumia, väliin tuppaa aina tulemaan jotain muuta, vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että juoksemisesta saisi irti niin paljon enemmän porukassa ohjaajan johdolla. Kymmenestä kerrasta olin läsnä kuudesti, ja aina oli ihan hyväksyttävä syy jäädä pois. Viimeinen oppitunti olisi ollut 11.6., mutta silloinkaan en ollut paikalla, koska samaan aikaan oli Teskun (Testaus- ja kuntotutkimusasema) järjestämä kuntotesti Kaarinan urheilukentällä.
Kuntotestin ideana oli selvittää oma aerobinen ja anaerobinen kynnyssykeraja sekä maksimisyke. Mitä lähemmäs testipäivä tuli, sitä turhemmalta se alkoi tuntua. Mitä tällainen satunnainen kuntoilija tekee sykerajoilla? Ilman sykemittaria? Ja testi maksoikin jonkin verran, ja rahat ovat muutenkin vähissä. Kun vielä urheilukentälle oli vaikea löytää ja olin taas kerran myöhässä, olin valmiiksi hapan vihdoin perille päästyäni. Urheilukenttä näkyy päätielle, mutta en käsittänyt, mitä kautta sinne tuli ajaa, kun opasteitakaan ei liiemmin ollut, enkä ollut hoksannut katsoa reittiä etukäteen.
Testissä käveltiin kolme kertaa 400 metrin radan ympäri eli yksi testikierros oli 1 200 metriä: ensin hitaasti, hengästymättä, seuraavat 1 200 metriä mentiin reippaasti kävellen ja nyt sai jo vähän hengästyäkin. Minä kävelin tosin yhden ylimääräisen 400 metrin kierroksen, kun sykemittarini ei ensin tahtonut toimia. Kahden kävelykierroksen jälkeen sai lähteä juoksemaan niin, että syke nousi aina 15 pykälää edellisen kierroksen syketasosta. Ensimmäisellä juoksukierroksella sai olla tarkkana, ettei syke noussut liikaa ja silloin oli hidastettava vauhtia. Toisen juoksukierroksen sai juosta reippaammin ja se tuntui hyvältä vauhdilta, mikä tarkoittaa sitä, että vielä oltiin anaerobisen kynnyksen paremmalla puolella. Sitä seuraava kierros painoi jo enemmän, ja ajattelin, että se saisi jäädä viimeiseksi, en kuitenkaan koskaan juoksisi niin urku auki. Mutta testaaja kannusti vielä viimeiselle eli kuudennelle kierrokselle, ja minähän menin, kun niin nätisti kehotettiin. Se olikin sitten oma maksimisykerajani, ja nyt tuntui jo vähän pahalta, tai ei se pahalta tuntunut, mutta oli sellainen tunne, etten olisi enää jaksanut paljon pidempään. Maitohapoille en kuitenkaan mennyt, en osaa repiä itseäni hapoille enkä tunne sellaista tarvitsevani. Jokaisen kierroksen jälkeen mitattiin nimittäin sormenpäästä verikokeen avulla veren maitohappopitoisuus, ja verikoe näytti, että todellinen maksimiraja jäi saavuttamatta. Juoksin tai kävelin testin aikana yhteensä 7 600 metriä. Todelliset himoliikkujat voivat tehdä pidemmänkin testin maksimitason selvittämiseksi.
Tulokset lähetettiin seuraavan päivän aikana, ja Saija oli luvannut käydä tulokset läpi yhdessä testiin osallistuneiden juoksukoululaistensa kanssa. Siitä olikin paljon hyötyä ja näin jälkeenpäin voin todeta, että kuntotesti kannatti suorittaa. Arviointiasteikon mukaan kuntoni on hyvä, asteikolla yhdestä viiteen sain arvosanaksi neljä, mikä on mielestäni tosi hyvä tulos, kun tiedän, miten vähän olen liikkunut, valitettavasti. Tässäkin yhteydessä voin kiittää koiraa, joka uskollisesti haluaa kanssani kävelylle aamuin illoin. Sen sijaan nopeuteni ei ollut "riittävä": hyvässä tuloksessa kilometrivauhti olisi ollut 7:40, ja minulla kilometriin kului 8:40 peruskestävyysalueella, vauhtikestävyysalueella vauhdin olisi pitänyt olla 5:50 ja minulla se oli 6:35, vaan ei haittaa, ehtii sitä hitaamminkin. Tulosten pohjalta Saija oli laskenut laskennallisen ajan Cooperin testille, 10 kilometrille, puolimaratonille ja maratonille. Tulevana lauantaina on Paavo Nurmi Marathon ja siellä aion juosta kympin, Saijan ennusteen mukaan aikani olisi tunti, mutta se kuulostaa mielestäni vähän turhan kovalta, vaan lauantain jälkeen sen sitten näkee. Nämä tulokset on siis suhteutettu ikään ja sukupuoleen, tosin yli viisikymppisten sarjassa meikäläisenkin tulokset olisivat olleet kelvolliset, joten antaa ajan kulua, vaan ei kunnon rapistua... Ja ihan pyytämättä testaaja antoi vielä rasvanpudotustavoitteenkin! Rasvaprosenttini on "suuri riski terveydellesi", hyvä saada silmät auki tällekin faktalle.
Entä se sykemittari? Sellainenhan oli ihan pakko ostaa, sillä mitä tekee sykerajoilla, jos sykettä ei voi mitata? Lähiurheilukaupassa oli sopivasti alennusmyynti ja sieltä ostin Polar FT4:n, joka vaikuttaa toimivan ok. Sykemittarilla (tai "harjoitustietokoneella") mittasin sykkeen ollessani lenkillä koiran kanssa, ja mikä parasta, kävelylenkit koiran kanssa ovat juuri sitä matalasykkeistä peruskestävyysharjoitusta, joka on kaiken harjoittelun pohja.
Loppuun vielä Saijan kuntoresepti: neljä kilometriä peruskestävyysnopeutta, kaksi kilometriä vauhtikestävyysnopeutta ja yksi kilometri maksiminopeutta, lenkin alkuun ja loppuun kevyttä kävelyä ja venytykset päälle, ei ole vaikeaa, mutta taatusti tehokasta. Ja raskasta, viime lenkillä maksimiraja ylittyi ylämäessä, mikä riitti sillä kerralla. Juoksukoulusta ja kuntotestistä tuli uutta intoa liikuntaan, ja se on varmaan molempien paras anti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti