Turun vanhalla hautausmaalla

Osallistuin Turun matkailuoppaiden järjestämälle kävelykierrokselle Turun vanhalla hautausmaalla. Hautausmaakierrokset ovat yleensä suosittuja ja niin tälläkin kertaa, väkeä riitti kolmeen ryhmään, ja jokaisessa ryhmässä oli hyvinkin kolmisenkymmentä osallistujaa ellei enemmänkin. Nokkelana naisihmisenä menin ruotsinkieliseen ryhmään, kun toisinaan ruotsinkielisiin ryhmiin ei ole sellaista tunkua, tällä kertaa ei vaan kielivalinnastakaan ollut apua. Mutta osallistujamäärä ei haitannut, ongelmana on vain se, että isompi ryhmä liikkuu hitaammin kuin pienempi, mutta eihän kesälomalaisella mikään kiire ole. Kierroksen teemana oli taide, kummallisuudet (?) ja mielenkiintoiset henkilöt, Konst, konstigheter och intressanta individer. Oppaamme oli Turku-opas Airi Forssell.

Vanhalla hautausmaalla on useita Eemil Halosen veistoksia,
tässä Wikkelle nimensä antaneen kauppaneuvoksen hautamonumentti. 

Simo Heleniuksen enkeli

Taiteilija Erik Johan Löfgrenin tunnetuin teos on Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär.
Löfgrenin hautakivellä saatiin kieltämättä kuulla kummallisuuksia.

Turun hautausmaa on perustettu 1807 kaupungin ulkopuolelle Skanssin malmille. Nykyään hautausmaan pinta-ala on 59 hehtaaria. Googlaamalla selvisi, että täysimittaista 18-reikäistä golfkenttää varten tarvitaan noin 60 hehtaarin suuruinen maa-alue. Aika hurja, hautausmaa tuntuu niin isolta, enpä ole tullut ajatelleeksi, että golfkenttä on samaa kokoluokkaa.

Ensi alkuun vainajat siunattiin tuomiokirkossa, ja sieltä heidät tuotiin vaunuilla hautausmaalle hautausta varten. Hautausmaan ensimmäinen siunauskappeli valmistui vasta 1877. Se purettiin 1954, ja sen paikalla on nyt muistomerkki. Erik Bryggmanin Ylösnousemuskappeli on valmistunut 1940-luvulla. Anoppini on kertonut, miten hän nuorena oppikoululaisena tuli 1950-luvulla luokkaretkelle Hämeenlinnasta Turkuun. Turussa he tutustuivat uutuuttaan hohtavaan konserttitaloon ja Bryggmanin Ylösnousemuskappeliin. Vieläköhän saisi lukioluokan houkuteltua luokkaretkelle siunauskappeliin?

Emme kävelleet Ylösnousemuskappelille asti,
mutta Bryggmanin kädenjälki näkyy myös Erkki Warén-Wariksen hautakivessä.

Puolisoista ja lapsista mainitaan sentään lukumäärä...

Penkki henkiä varten, aika on pysähtynyt.

Oppaamme kertoi, miten valon vaihtelut vuorokauden eri aikoina saavat hautausmaasta esiin aina uusia puolia. Taideteokset näyttäytyvät eri valossa eri tavoin. Tämä koskee luonnollisesti myös vuodenaikojen vaihteluja. Syksy on oma lempivuodenaikani hautausmaalla. Ymmärrän hyvin niitä oppaita, jotka ovat todenneet, että hautausmaa vie mennessään. Mekin saimme olla ensi-illassa, kun Airi kertoi meille lastentarhanopettajasta ja valokuvaajasta Ebba Böckeristä. Koko ajan oppii lisää, ja monet kohtalot punoutuvat yhteen. Hautausmaalla on niin kaunista ja samalla niin haikeaa, tarinoita on niin paljon. Jokainen opas tekee kierroksestaan omanlaisensa. Tästä syystä voi hyvin käydä useammalla hautausmaakävelyllä. Olen käynyt Airin kierroksella kahdesti, ja kumpikin kierros oli aivan omanlaisensa. Airi muuten sanoi, että yksi turkulaisuuden kriteereistä on täyttynyt, kun täällä on asunut 50 vuotta. Taisimme olla kirjailija Betty Elfvingin haudan kohdalla, kun tästä oli puhetta. Eli minä olen vielä kokelasvaiheessa, tänä syksynä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun muutin Turkuun.

Tänä kesänä järjestetään vielä kaksi kävelykierrosta hautausmaalla: 20.7. ja 31.8. Kummankin kierroksen otsikkona on "Koskettavia kohtaloita".