Ellen ja Antonia taidemuseossa

Tänään ehdin vihdoinkin Turun taidemuseon Ellen Thesleff  -näyttelyyn. Ellen Thesleffin sisaren Thyran tyttärentytär Antonia Ringbom toimi kierroksen oppaana, ja kierros oli loppuunmyyty. Aikaisemmin päivällä oli järjestetty toinen, ja Antonia oli ollut jo aiemmin opastamassa isotätinsä näyttelyssä. Ilahduttavaa, että kulttuuri kiinnostaa! Näyttelyyn ehtii vielä, se on avoinna 17.5. asti.

Ellenin töitä oli esillä Turun taidemuseon avajaisnäyttelyssä 1904, ja useasti sen jälkeenkin, mutta vasta nyt järjestettiin ensimmäinen laaja Thesleffin töihin keskittyvä näyttely. Esillä oli myös Ellenin keraamikkosiskon Gerdan tekemä ruukku, ja Antonia kertoi, miten hän käyttää päivittäin Gerdan tekemiä astioita ja täällä museossa ruukku oli vitriinissä. Hän ei kuitenkaan pese Gerdan tekemiä astioita tiskikoneessa :)

Minun suosikkikini näyttelyssä oli Thyra Elisabeth vuodelta 1892. Maalaus näyttää minusta vieläkin hyvin uudenaikaiselta (vailla minkäänlaista taidehistoriallista koulutusta tällainen lausunto, aika rohkeaa...). Aikanaan se herättikin runsaasti huomiota. Laitan tähän linkin Suomen taiteen kultakauden teoksia kuvaavalle verkkosivulle. Ellen oli teosta maalatessaan nuori, 23-vuotias. Hän oli opiskellut taidemaalausta Helsingissä, mutta ei ollut tyytyväinen taidekoulun opetusmenetelmiin, ja meni useiden muiden sen ajan taiteilijoiden tavoin Pariisiin. Myöhemmin kuitenkin Italiasta tuli Ellenille toinen kotimaa. 

http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kultakausi/ellethyr.html

Ellen kuoli 84-vuotiaana. Hän jäi raitiovaunun töytäisemäksi, loukkasi pahasti lonkkansa ja kuoli onnettomuuden seurauksena.

Kierrroksen jälkeen jäin katsomaan Antonia Ringbomin tekemän draamadokumentin Minä etsin aurinkoa (Jag söker solen). Dokumentti on vuodelta 1991. Elokuvassa Antonian äiti ja tämän sisko muistelevat tätiään, hurmaavia leidejä. Elokuvan dramatisoiduissa osissa näkyi muun muassa Tobias Zilliacus, tykkään. Ruokaa kerättiin torin päättymisen jälkeen maasta, mutta Fazerilla piti käydä aamupäiväkahvilla. Ja kun jostain saatiin rahaa, Ellen ja hänen siskonsa Gerda painuivat Italiaan. Tosin on myönnettävä, että siskokset saattoivat keskittyä taiteen tekemiseen veljiensä tuen ansiosta. Gerda hoiti siskosten käytännön asiat, ja Ellen maalasi ja teki puupiirroksia. Yhtä grafiikkalaattaa Antonia roikotti kädessään, Ateneumin vastaavat laatat olivat jälleen vitriinissä.

Turun taidemuseo on jo rakennuksena mielenkiintoinen. Dahlströmin veljekset Ernst ja Magnus päättivät lahjoittaa turkulaisille taidemuseon, kun Fredric von Rettig ehti lahjoittamaan kirjaston, jonka lahjoittamista veljeksetkin olivat suunnitelleet. Museorakennuksen arkkitehti on sama, joka suunnitteli Ernst Dahlströmin kotipalatsin Piispankatu 13:een eli Gustaf Nyström. Museo on Turun taideyhdistyksen ylläpitämä, yksityinen museo. Museon hinnoittelupolitiikka poikkeaa kaupungin museoiden hinnoittelusta: alle 16-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi, minkä lisäksi museo tarjoaa vaihtoehtoista ohjelmaa perjantain alkuiltaan kello 16:sta kello 19:ään, jolloin museoon on vapaa pääsy. 

Museokaupasta mukaan tarttuivat Modo Mion ihastuttavat korvikset, kauniit, eikä hinta ollut paha, 15 euroa. Café Victorissa nautin kupin kahvia ja söin pienen suklaapalan. Tälle museokäynnille annan kiitettävän arvosanan, eikä yhtään haitannut se, että kotona jäi ikkunoiden pesu vaiheeseen. Ikkunat olivat edelleen paikallaan, kun tulin kotiin näyttelystä ja taas alkoi kärcheri surista.

http://www.modomio.fi/