Ennen kuin pääsimme päivän varsinaisiin harjoituksiin, etsimme sopivaa askeltyyppiä. Taidan olla melkoinen kanta-astuja. Kokeilin myös juoksemista niin, että päkiä tulee ensimmäisenä maahan, mutta se alkoi tuntua melko nopeasti pohkeissa, joten jatkan kantapää edellä. Askellajilla ei sinänsä ole väliä, mutta jotkut vaivat voivat selittyä sillä, mikä osa jalkapohjasta koskettaa ensimmäisenä maata. Ja koska minulla ei ole ollut sen suurempia ongelmia, jatkan näin.
Sitten päästiin asiaan: juoksemaan niin että sai hengästyä. Taas kerran opettajamme Saija korosti peruskestävyyden merkitystä, vauhtia ei voi, ei jaksa eikä kannata harjoitella, jollei peruskestävyys ole kunnossa. Teimme viisi kahden minuutin spurttia ja jokaisen spurtin jälkeen pidimme minuutin tauon, jona aikana hengityksen tuli tasaantua. Eli ihan urku auki ei voinut vetää, koska muuten ei minuutissa ehdi palautua. Ideana oli kuitenkin, että kovavauhtinen pätkä oli pidempi kuin palautuspätkä. Tästä innostuneena lähdin tietysti heti laatimaan uutta musalistaa, johon olen valinnut biisit pituuden mukaan ja laittanut ne parijärjestykseen pitkä biisi - lyhyt biisi. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan uutta listaani.
Seuraavan harjoituksen tulee kuitenkin olla peruskestävyysharjoitus, sillä jokaisen vähän kovemman treenin jälkeen on oltava kahdesta kolmeen kevyempää treeniä. Mutta yhden treenin aikana voi harjoitella monipuolisesti eri tempolla. Kuka vielä sanoi, että juokseminen on tylsää :) Ja nyt oikeastaan kirkastui se, ettei koko ajan pidä junnata samaa lenkkiä samalla vauhdilla vuodesta toiseen, mihin olen syyllistynyt. Olen vetänyt vakioreittiäni vakiovauhdilla; se on toisaalta myös meditatiivista, ei tarvitse ajatella mitään, antaa vaan mennä.
Kuuvuorella oli samaan aikaan toinenkin juoksukouluporukka, ja heidän harkoistaan tuli Miika Nousiaisen Maaninkavaara mieleen. Selkeästi kuntojuoksijaporukkaa kannustetaan juoksemaan niin, että tulee mahahapot suuhun, ei kiitos, maaninkavaaralaiset ovat erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti