Treenipäiväkirja, osa 2, vauhdin merkitys

Torstaina jatkui juoksukoulu. Sää oli kylmä, tuuli kävi suoraan Jäämereltä, tai siltä ainakin tuntui. Maaliskuu ja kaksi vaatekertaa, oi ihana kevät. Mutta juostessa ei ollut kylmä. Muutama oli jäänyt joukosta pois edelliskertaan verrattuna, mitään suurta katoa ei kuitenkaan ollut käynyt.

Harjoituksemme teemana oli pk eli peruskestävyys. Harjoituksista 80 prosenttia tulisi olla peruskestävyysharjoituksia eli harjoituksia, joissa juostaan niin matalalla sykkeellä, että juoksua voisi jatkaa vaikka koko päivän. Sitäpä sitten harjoiteltiin. Peruskestävyyden lisäksi jatkettiin tekniikkaharjoituksia, juoksimme haitarijuoksua eli hidastettua pikajuoksua, ideana oli jotenkin saada juoksussa tarvittavat lihakset ja liikeradat liioittelun kautta hereille. Tai jotain. Haitarijuoksun lisäksi juoksimme siten, että nilkat tuli ojentaa ääriasentoon. Joku oma nimi Saijalla sillekin oli, ehti vain jo unohtua. Näiden harjoitusten jälkeen piti aina spurtata juoksuun ja siinä huomasin, että neljän päivän takainen kompurointi pururadalla tuntui vielä. Ei ollut meikäläisestä spurttaajaksi.

Peruskestävyyden lisäksi opettajamme mainitsi vauhtikestävyyden (15 prosenttia harjoituksista) ja pyramidin huippuna maksimikestävyyden (5 prosenttia harjoituksista). Mutta peruskestävyysharjoitukset ovat kuin talon kivijalka, ilman peruskestävyyttä ei voi harjoitella vauhtia eikä maksimitehoja. Olisi mielenkiintoista tietää omat sykerajansa, ehkä vielä joskus menen kuntotestiin. Mutta nyt mennään näin, ppp(p), pitää pystyä puhumaan (puuskuttamatta). Vaan hölmöltä se vaikuttaa, jos itsekseni lenkillä puhelisin...

Tekniikan jälkeen keskityimme kestävyyteen. Olimme taas lähteneet T-talolta Halisten suuntaan ja juosseet jokivartta pitkin kaupunkiin päin. Sitten käännyimme ympäri ja lähdimme tulemaan takaisin omaa vauhtia. Ja jos on maailma erilainen vakioveikkaajan silmin, niin Turku on erilainen (tai ainakin valokuvauksellinen) Turku-oppaan silmin. Matkalla pysähdyin kuvaamaan jokirannassa olevaa betonista siltarakennetta, joka on jäänyt paikalle muistona Halisista joen yli Itäharjulle Kupittaan Saven tehtaalle kulkeneesta saviradasta. Savirataa pitkin kuljetettiin Halisista savea savitehtaalle raaka-aineeksi.

 

Graffititaidetta Aurajoen rannasta, muisto saviradasta.

Juoksukoulussa on nyt kahden viikon tauko, sillä ensi viikon torstai on kiirastorstai. Tai pitkäperjantain aatto, kuten opettajamme sanoi :) Kotiläksynä on pitkien, peruskestävyyttä edistävien eli matalasykkeisten lenkkien juokseminen. Yritän käydä ainakin kolme kertaa lenkillä kahden viikon aikana, saa nähdä, jääkö vain yrittämiseksi.