Roskien keräämiseni alkoi noin vuosi sitten. Kuljin kolmen noin 10-vuotiaan tytön kanssa metsässä ja yksi tytöistä alkoi kertoa tarinaa Roskasten perheestä. Tarina muovautui löytämiemme roskien mukaan, joita sitten aloimme kerätä koiran kakkapusseihin, mutta eihän pienen koiran pieni kakkapussi mihinkään riittänyt, niinpä haimme kotoa ison muovikassin ja jatkoimme tarinaa ja roskien keruuta. Roskasten perheessä oli valitettavan huonot tavat, isä joi kaljaa ja poltti tupakkaa, lapset söivät karkkia ja äiti hiihti hulluna kuntorataa ympäri ja joi sporttijuomaa ja söi energiapatukoita. Nämä olivat juuri niitä roskia, joita löysimme. Tästä alkoi uusi "harrastukseni", kuljen koiran kanssa lenkillä ja napsin roskia matkan varrelta mukaan. Sillä roskapusseja minulla on aina matkassa koiran kanssa kulkiessa. Ja tässä yhteydessä on todettava, että eniten ihmettelen löytämiäni siististi solmittuja koirien kakkapusseja. Jos näkee sen vaivan, että poimii koiransa jätökset pussiin ja solmii pussin kiinni, niin miksi ihmeessä ei jaksa kiikuttaa pussia lähimpään roskikseen? Olkoon roskis sitten vaikka kuinka kaukana. Mutta kun keräsin niitä roskia tyttöjen kanssa, mieleeni tuli flash backina ajatus jostain kymmenien vuosien takaa ja muistin, että olin kerännyt roskia jo pikkutyttönä omasta lähimetsästä. Eli ei oikeastaan mitään uutta ja nyt kasvatan jo uutta sukupolvea roskia keräämään tai ainakin olemaan heittämättä roskia luontoon.
Myös työkaverini kerää roskia, hän jopa ehdotti meidän kesken, että oltaisiin tyky-päivänä menty keräämään roskia jonnekin. Emme kuitenkaan koskaan sanoneet ehdotusta ääneen, kun ajattelimme, että muut työkaverit kenties haluavat tehdä työkyvyn ylläpitämiseksi jotain muuta kuin kulkea pitkin ojanpientareita roskia keräämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti